Minä laajenen.

Missä maa kohtaa meren, siinä ei ole rajaa.

Minä luon sen itse.

Annan aaltojen tyrskyttää sen hukuksiin.

Niin, että olen taas vapaa.

Luomaan. Rakastamaan.

Valtoimenaan.

(©Riina Ekström: Nimeni on Rakkaus - Ilon pisaroita, 2015)

☆

 Aloitin tämän blogini runolla, joka syntyi viime elokuun upeassa flowssa, lilluessani viiden päivän kestoisten studionauhoitusten jälkimainingeissa. Tällöin vietin myös kesälomaani päivätyöstäni, ja vastoin aiempaa tapaani pätkiä pidemmät lomani lyhyempiin pätkiin päätin tälläkertaa tehdä poikkeuksen ja nautiskella lomastani sentään kolme viikkoa putkeen! Tämä paljastuikin hyvin käänteentekeväksi päätökseksi elämässäni. Tulen varmasti kertomaan aiheesta lisää jossakin vaiheessa täällä.. Niin upea tuo ajanjakso ja sen käynnistämä mullistus elämässäni on ollut! 

Tämän blogin idea on muhitellut ajatuksissani varmasti yhtä kauan kuin aloitin kirjoittamaan uudelleen nukkekoti- ja miniatyyriaiheista blogiani, Riina Tuulian Miniatyyrimaailma, lokakuussa 2014. Planet Lilyan nimi minulle tuli mieleen jo useampi kuukausi sitten, ja sinne se jämähti samantien. Blogin syvin idea on vaatinut oman kehityskulkunsa, ja hyvä niin, sillä nyt alkaa "punainen lanka" hohtaa kirkasta valoaan <3

☆

Pieniä herätyskelloja. Minusta oli jokseenkin huvittavaa, että samaan aikaan kun jokin aikaa sitten kipuilin elämääni luomien "aikarajoitusten" kanssa, minulle tuli ajatus rakentaa herätyskello! Rakensin niitä sitten sata.                       

Kuvia ensimmäisen remontoimani nukketalon, Neliapilan, keittiöstä:

☆

Minä olen onnellinen ihminen. Joku sanoisi optimistiksi. Ehkä. Mutta minä vain yksinkertaisesti nautin elämästä. Nautin ihanien, hyvältä tuntuvien asioiden tekemisestä. Nautin luoda kauneutta maailmaan monenlaisen taiteellisen luomisen kautta. Nautin kirjoittamisesta. Nautin laulamisesta. Nautin siitä, että voin valita joka päivä, miten sen aloitan, mitä teen ja milloin. Sellaisesta elämästä olen aina haaveillut. Ja nyt, pikkuhiljaa, olen alkanut uskaltaa myös toteuttaa sitä. Ja nyt, "mahdoton" on tapahtunut. Minä elän juuri niin. Eikä se vaatinut kuin sen, että valitsin alkaa, ja sitten aloin, elää sellaista elämää! Kuvittelin eläväni elämää, jota halusin elää, joten aloin elää niin kuin olisin jo siellä. Useista kipupisteiden vihlaisuista huolimatta minä jatkoin, sillä huomasin, että juuri ne kipeät kohdat ovat elämässäni niitä kohtia, jotka mahdollistavat sisäisen kasvun ja etenemisen, ne ovat todella upeita mahdollisuuksia sukeltaa sisimpäänsä <3 

Nyt kipuilu on vähentynyt, tai paremmin sanottuna se ei tunnu enää niin lamauttavalta. Eikä minun tarvitse enää taistella itseäni vastaan, en tee väkisin enkä vajoa päiväkausiksi toivottomuuteen. Tulen kirjoittamaan ja jakamaan kokemuksiani näistä "mudassa rypemisistä" tänne myös. Ne ovat olleet niin suuria ja lopulta hienoimpia asioita elämässäni, että toivon ja uskon niiden kautta voivani antaa jotain, mahdollisesti paljonkin, muille ihmisille. Kylvää ajatuksen siemeniä, energiaa ja uskoa. Meissä jokaisessa asuu Voima. Sen nimi on Rakkaus.

Yksi pitkään aikaan minua todella syvältä koskettanut biisi on Apulannan "Valot pimeyksien reunoilla". Laitoinpa linkin sinne. Sen sanat ovat jotain suurenmoista!

☆

Ensimmäinen kirjoittamani runokirja. Vierellään tietysti myös miniversio.

☆

Lunta ja untuvaa <3 Auringon kasvuvoimaa!

☆

☆

Tulen tässä blogissa kertomaan siitä, miten maailma ja tämä suurenmoinen lahja, elämä, edessäni avautuu. Ilmaisen itseäni täällä paitsi kirjoittamalla, myös laulamalla ja musiikin kautta, miniatyyritöiden kautta, maalaamalla, valokuvaamalla, hippailemalla shetlanninponieni Liinan ja Elviksen kanssa... Yleisesti tekemällä joka päivä hyvältä tuntuvia asioita! Kerron myös kohtaamistani "mutakuopista", tietysti niitäkin tulee vastaan (luojan kiitos!), sillä ilman niitä en olisi koskaan tehnyt joitain ehkä hyvin radikaalejakin muutoksia elämässäni. Kerron myös siitä, miten olen päässyt näistä kuopista ylös. Ja sieltä nousu tapahtuu jokakerta aina hippusen helpommin. <3

Kirjoittaminen maadoittaa minua. Se auttaa minua kaikin tavoin pitämään itseni tasapainossa.

Minä rakastan tätä mitä minä teen. Juuri nyt. 

☆

Akryylityöni "Iskariot" 2015

 

Toivon, että sinäkin jakaisit tätä ihanaa matkaa kanssani. Voit jättää vaikka viestin käynnistäsi kommenttikenttään. Kertoa omia kokemuksiasi. Mitä sinulle kuuluu? Miltä sinusta tuntuu?

☆

"Olet voimaa. Olet valoa."

Kiittäen,

 Riina

 

Keikalla Vimmassa, Turussa 25.11.2015.

© Juha Kurri