Kiitos, sanoi aamu,
silmät sirrillään.
Kiitos, että jälleen
synnyn elämään.
Kiitos, sanoi päivä,
venytellen verkalleen.
Kiitos tehtävästäni tästä,
jota rakkaudella teen.
Kiitos, sanoi ilta,
joka tuulen tyynnyttää.
Todistaa sain yhä jälleen
tämän ihmeen syntymää.
Kiitos, sanoi yö,
laulellen elämän sävelmää,
rauhassa ja rakkaudessa
minut uneen silittää.
© Riina Ekström 2016
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.