On jännittävää ja erityisen mielenkiintoista, kun alkaa sukeltaa syvemmälle itseensä. Kun alkaa tuntea itseään.

Tuntea ja tuntea.

Jään jo suhteellisen helposti itselleni kiinni tilanteessa, jolloin keskityn tekemään asiaa, joka ei lainkaan toimi sillä hetkellä, mutta vähän niinkuin väkisin sitä sitten siinä väkerrän. Koska ikäänkuin pitäisi. Siitä nousee ärsytys ja alan kiukutella. Ja kohta ärsyttää sitten jo moni muukin juttu. Ja mikä olikaan homman pointti? Kukaan muu kuin minä itse ei ole minua pakottanut mihinkään eikä mitään tekemään. Jostain syystä tykkään vaatia itseltäni välillä vähän liiankin  vaativia suorituksia.

Tällaisen tuntemuksen ilmaantuessa pääsenkin sitten testaamaan ovatko aiemmat opit menneet perille ja iloisena totean, että osaankin kokoajan paremmin, sillä voin pysäyttää tuon ajatuksen! Muistutan myös itseäni siitä, että kaikki on hyvin juuri nyt. Pysähdyn ja palaan tähän hetkeen. Palautan mieleeni mikä olikaan se asia, joka eniten vetää puoleensa juuri nyt? Sitten siirryn sen äärelle.

Tänään tunnistin heti aamutuimaan moisen mörököllitunteen, jonka olen jälleen kerran itse kutsunut mörökölleilemään sisälleni. Se tunne on kiire. Kiire, jonka olen luonut - ihan itse. Körötellessäni autollani tänään kotiin päin kysyin itseltäni: Kiire miksi? Kiire minne?

En osannut vastata.

Tämä lieneekin siis pidempi prosessi... Jatkan asian selvittelyä ja uskon palaavani astialle vielä useamman kertaa ;)

☆

Aamuinen ponimetsän siivouskierros <3 Luminen metsämaisema on niin kaunis, ympärilläni henkeäsalpaava hiljaisuus ja tyyneys. En ehkä tiedä parempaa paikkaa olla <3

☆

☆

☆

☆

Tässä äidilleni tekemäni kranssin yksityiskohtia. "Olet tähtilapsi."

☆

☆

Päivän kiitollisuudentunne ja rakkaudentunnustus:

Rakastan kun voin avata läppärini, avata blogisivuni, pitää sitä auki koko päivän ja kirjoittaa koska huvittaa. Pitää tauon ja palata sen luo aina kun siltä tuntuu. Ja jos olen jossakin reissun päällä, kirjoitan päiväkirjaani. Sellaiseen "vanhanaikaseen". Kynä ja paperi. Eräät rakkaimmista ystävistäni. <3

Välillä, useammin, voisin ottaa mallia meidän ihanasta kissasta, Hra. Kissiläisestä. Hänen lungista olemuksestaan paistaa koko elämän ydin. "Nauti!"

☆

Tänään olen tehnyt elämälle lisää tilaa: kerännyt ja hinnoitellut lisää kirpparille vietävää tavaraa, jota edelleen näyttää yli tarpeidemme nurkistamme löytyvän! Puhdistavaa! Käyn juuri koruvarastoani läpi. Varasto - täytyy olla aika paljon, jos puhutaan varastoinnista.. Minun osaltani moinen varastointi on nyt loppu! Kirpparille ja kiertoon! Kaikki mitä en enää tarvitse! Tavarasta luopuminen antaa minulle ihanan vapauden- ja keveydentuntemuksen <3

Olen myös opetellut pois tarpeestani varastoida tulevaisuuden varalle. Vaikka joku juttu tai esine olisi kuinka kiva, ei se välttämättä (eikä todennäköisesti) sovi enää suunnitelmaan kolmen vuoden kuluttua. Sitten on jo uudet kuviot, sikäli mikäli ja kun elän alati muuttuvassa hetkessä, koko ajan. Jokainen päivä on oma tarinansa <3

  Nyt tuntuu kertakaikkisen raskaalta sellainen ajatus, että "saatan tarvita tätä vielä joskus". Kertaan tässä nyt itselleni, että se "vielä joskus" ei tule koskaan, ei ainakaan sen muotoisena kuin kuvittelen. Päin vastoin, luopumalla vanhasta, annan uudelle tilaa, mitä se uusi sitten ikinä onkaan!

Minulla on kaikki tarpeellinen joka hetki.

 

Tukholman reissulla saamani Onnenkeksin viesti. Eipä voisi olla osuvampi <3

☆

Klo. 20:53.

Rauhoittuminen.

Olen ottanut tavakseni lopettaa työt ja muut touhut (hieman päivästä riippuen) seitsemän - yhdeksän välillä iltaisin. Ja parhainta on kun menee sen lisäksi sänkyyn noin tuntia ennen nukkumaanmenoa. Tämä illan rauhoittumis- ja lepoaika on aivan ihana, minulle uusi juttu, jonka olen todella joutunut opettelemaan! Olen antanut itselleni luvan olla. Pötkötellä. Olla tekemättä mitään. Tämä on ollut minulle valtava askel: hyväksyä tekemättömyys. Tekemiselle on oma aikansa. Levolle omansa. Ja lepo on monesti se hedelmällisin aika, jolloin ideat puhkeavat kukkaan. Sen jälkeen, jokin hetki, koittaa tekemisen aika. Niilläkin on omat syklinsä. Nyt ymmärrän niiden merkityksen toisilleen. Olen oppinut kunnioittamaan niitä.

Iltapalaksi vihreää teetä ja gluteenitonta luomumysliä lucuma -jauheella ja banaaniviipaleilla. Taustalla soi Sacred Earthin "Wind of the east" -levy. Suitsukkeiden tuoksu täyttää kynttilänvalossa kylpevän huoneen. Täydellistä.

 

Kiitos tästä päivästä. <3

Rakkaudella,

Riina